Lupailin teille eilen tälle viikonlopulle hieman syvällisempää pohdintaa itsestäni. Tässä sitä nyt tulee. Toivon, ettei kukaan tunnista mua tästä.
Ala-aste:
Ala-asteen kävin pienessä kyläkoulussa. Ala-aste oli elämässä tosi huoletonta ja helppoa aikaa. Kavereita oli ja koulustakaan en stressiä silloin ottanut. Olin kaveriporukan "johtaja", suosittu. Minulla oli myös jo ala-asteella parikin poikakaveria, jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua. Olen kuitenkin aina ollut sisimmässäni hieman ujo, mutta pienessä koulussa kaikki tunsi toisensa ja oli helppoa olla oma itsensä. Silloin olin aivan normaalipainoinen tyttö. Harrastin kaikenlaista liikuntaa vaihtelevasti vuodenaikojen mukaan. Kesät varsinkin oli todella aktiivista aikaa, kun tuli pyöräiltyä paljon sekä uitua järvessä monta tuntia joinakin päivinä. :)
Yläaste:
Yläaste oli aivan eri maailma kuin ala-aste. Jouduin siirtymään isompaan kouluun, jossa oli paljon uusia ihmisiä. Uutena tuttavuutena tuli kovikset ja tupakanpolttajat, joista meidän pikku ala-asteella ei ollut tietoakaan. Ala-asteelle saattoi pukeutua verkkareihin, mutta eipä enää yläasteella. Tuli paineita pukeutumisen ja meikkauksen suhteen. Yläasteella sit jäin vielä pituuskasvussa jälkeen muista ja olin luokkamme lyhin. Se ei auttanut yhtään mun itsetunnon rakentumista. Yläasteella alkoivat myös omatoimiset kauppareissut välituntien ja ruokatuntien aikana. Muistan, että kavereiden kanssa haimme melkein päivittäin lähikaupasta jäätelöä, karkkia, suklaata, kaikkea mahdollista herkkua. Samalla myös liikunnan harrastaminen väheni. Koulukin vei enemmän aikaa, kun piti matkustaa jonkin verran kauemmas kouluun.
Paino nousi jo varmaan heti seiskaluokalta lähtien ja samalla alkoi myös nimittely ja koulukiusaaminen. Onneksi se ei ollut mitään maatakaatavaa ja ikinä ei ollut fyysisen väkivallan uhkaa. Lähinnä se oli puolittain leikkimielistä nimittelyä muutamien ihmisten tahoilta, mutta kyllähän se satutti. Onneksi mulla oli edelleen kavereita, joiden kanssa vietin aikaa koulussa. Ei ainakaan tarvinnut yksin olla, se ois ollut kauheaa. Yläasteen painokäyräni oli varmasti noususuhteinen, mutta harmikseni mitään tarkkoja kilomääriä en osaa sanoa yhtään. Ikinä en yläasteelle palaisi takaisin, sen verran tuskaista aikaa se itselleni oli.
Lukio:
Lukio oli miljoona kertaa parempi kuin yläaste. Varmaan nuoretkin oli hieman aikuistuneet ja itsekin olin jo oppinut hieman paremmin "sulautumaan massaan", vaikka painoa olikin enemmän kuin useimmilla luokallani. Sain uusia kavereita ja vietettiin mukavia hetkiä juhlien ja baareissa kulkien. Paino pysyi aikalailla samoissa lukemissa kuin yläasteellakin, jollei jopa hieman laskenutkin. Näihin aikoihin en ole vielä yrittänyt tehdä asialle mitään. Paino ei tuntunut niin suurelta ongelmalta. Edelleenkään mitään liikuntaa en harrastanut aktiivisesti, jotain pientä aina silloin tällöin.
AMK:
Lukion jälkeen lähdin ammattikorkeakouluun. Opiskelin siellä täysin uusien ihmisten kanssa ja sain pari hyvää kaveria sieltä. :) Opiskelu oli kyllä turhaa, koska mulla ei ollut motivaatiota ja en sit ikinä sieltä valmistunutkaan. Harmi sinänsä. :/ AMK aikoihin yritin tehdä painolleni jotain ja aloitinkin muistaakseni kolme eri kertaa painonvartijoissa käynnin. Paino laski kyllä tehokkaasti, mutta motivaatiota ei ollut kuin noin kuukauden verran ja sit lopetin käynnit. Olihan se hintakin melko suolainen (muistaakseni 20 euroa viikko). Olin näihin aikoihin samoissa lukemissa suurinpiirtein kuin nyt, noin 75 kiloa.
Ammattikorkean aikoihin tapasin myös nykyisen miehekkeeni. Sitähän sanotaan, että seurustelu lihottaa ja se kyllä piti mun tapauksessa paikkansa. Muutettuamme yhteen haimme vähintään kerran viikossa pitsaa, useanpana päivänä viikossa karkkia ja muuta herkkua. Aivan uskomattomia määriä, kun alkaa nyt miettimään. Paino nousukin sellaisen 10 kiloa! Huhhuh, sanon minä! 2010 kesällä puntari näytti 85 kiloa! Kävimme niihin aikoihin ulkomailla reissussa ja nyt jälkikäteen kun katson noita kuvia niin oon kyllä ollut todella turvoksissa. Hohhoijaa.. Meillä oli tällöin jo koira, joten olen kyllä liikuntaa harrastanut kävelyn muodossa, mutta eihän se auta, jos illat mättää suuhun kaikkea kakkaa.
AMK:n jälkeen:
2010 syksystä lähtien minua seurasi erinäiset vatsavaivat. Kävin näiden vuoksi kuitenkin ensimmäisen kerran lääkärissä vasta noin vuoden päästä ja paino olikin tippunut melkein 10 kiloa vuodessa, vaikken ollut tehnyt asialle paljon mitään, joku yks pikku laihis taisi olla siinä vuoden sisään. Elimistö vain ei ollut sulattanut ruokaa oikein ja pystyin syömään liikaa kuitenkaan lihomatta. Valmistuin viime vuonna ammattiopistosta ja aloitin työt syksyllä.
Olen nyt pysynyt näissä samoissa lukemissa tuossa 75 kilon lähettyvillä noin 1,5 vuotta. Tästä olisi tarkoitus lähteä etenemään ja pudottamaan painoa alaspäin. Normaalipaino olisi se mihin pyrin, mutta kuten olen tuonne sivuun laittanut, niin välitavoitteitakin on. Viikko enää tuohon ensimmäiseen välitavoitteeseen ja siihen on matkaa 0,4 kiloa. Eiköhän tuo tavoite ole hyvin saavutettavissa, jos seuraava viikko menee mallikkaasti. :) Tällä kertaa pyrin pudottamaan painoa terveellisillä valinnoilla ja liikunnalla, en millään poppakonsteilla. Tästä tulee mun elämäntapa, ei mikään dieetti. Muutoin paino nousee heti takaisin normaaliin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta mä oon nyt niin motivoitunut tähän asiaan, ettei takaisin ole paluuta!
Vuonna 2013 tulen olemaan normaalipainoinen!
<3 Tanakka
